Lapväärtistä matkamme jatkuu kohti pohjolaa. Suuntaamme Vaasaan ensin. Maisemat ovat upeita ja pohojolainen talo on komiaa kateltavaa. Asiat täällä on hyvin hoidetun näköistä.
Kahville seisahdumme Vallvikin maisemissa. Mikke kertoi edessä näkyvästä vesistöstä sen, että se on maankohoamisrantaa. Mannerjäätikkö on täällä silloin joskus painanut maata kasaan ja nyt se maa pikkuhiljaa sieltä nousee eli 8 mm per vuosi. Mutta kyllä siinä yhden ihmisen elinaikana ranta kaikkoaa. Maan kohoaminen on tällä alueella etenkin merkityksellistä, liittyen pahoihin tulviin jne. Tässä siis geologinen päivitys matkan varrelta. Suuntana on nyt Kokkola, jossa varmaankin etsimme lounaspaikkaa. Emme näitä lounaspaikkoja juurikaan suunnittele vaan menemme sinne mikä hyvälle tuntuu (tuoksuu:). Päämääränä on tänään päästä kuitenkin serkun luokse Kemin yökylään. Saska, täältä me tullaan.
Ruokapaikaksi valikoitui Kalajoen särkät. Söimme maukkaan lounaan hienoissa maisemissa Ravintola Kalalokissa.
Saavuimme Saskalle Kemiin noin klo seiskan maissa illalla. Täällä odotti ruuat ja saunat. Minerva oli leiponut ihanan kakun. Kemiin on aina mukava tulla. Aamulla suuntaamme kohti Ruotsia ja Haaparantaa. Tässä Minervan kakku, upeee…
