Tässä vielä kuvia meidän aamuisesta lähdöstä Abiskosta. Yö meni hyvin, aamiainen oli maittava. Kahvi aivan täydellisen vahvaa ja leivät olivat ilmeisesti kotona leivottuja. Paikka oli mukavan rauhallinen ja palvelu erinomaista.
Vettähän satoi kaatamalla, mutta lähdimme kaikesta huolimatta pienelle vaellukselle katsomaan ympäristöä sekä tutustumaan lähellä olevaan luontotaloon. Löysimme kummallisen ja salaisen kuvassa olevan luontotutkimusalueen. Kaikesta päätellen siinä mitattiin tunturivyöhykkeellä eri kasvien/puiden kasvunopeuksia. Ympärillä olen tunturit olivat maagisia etenkin nyt kun ne näkyivät hieman pilvien ja sumun takaa. Upeaa! Helikopterilla olisi päässyt vierestä esim. tuntureille kalaan nopeasti. Kopteri oli kovassa käytössä. Huskyt haukkuivat jossain lähellä. Pilvet roikkuivat alhaalla, oli hieman apea mieli.
Juna ajoi raiteilla usein ohitsemme. Siinä oli kymmenittäin kuvassa näkyviä vaunuja, joissa oli malmia/rautarikastetta Kiirunasta matkalla Norjan Narvikia, josta edelleen laivalla maailmalle!
Tämä oli viimeinen kuva Abiskosta. Ihan mieletön tunturipuro, joka sittemmin on levinnyt ja kasvanut tällaiseksi hurjaksi kuohunnaksi!
Kuvakulma yläpuolelta olevalta sillalta.
Ajoimme Abiskosta kohti Norjan puolta ja päämääränä seuraava ja ensimmäinen pysähdyspaikkamme täällä Lofoteilla. Päivästä tulikin maisemien ihailupäivä oikein toden teolla. Vaikka koko ajan sataa, emme antaneet sen häiritä. On täällä uskomattomat maisemat. Jylhät ja valtavat tunturit jököttävät suojelemassa pikkuruisia kyliä. Ajamiemme teiden vieressä toisella puolella nousee valtavia viherseiniä ylös silmin kantamattomiin ja toisella puolella velloo meri. Meri on muuten upeaa vihertävänturkoosia ja puhtaan näköistä. Mun täytyy jossain vaiheessa päästä sinne uimaan. Mutta Norja on kuin satukirja; kaikki on kaunista, talot persoonallisia, luonto uskomatonta, meri ja tunturit koko ajan läsnä!
Pysähdyimme pari kertaa kaffeille matkan aikaa. Narvikiin kävimme tutustumassa ja nostamassa myös paikallista valuuttaa. On täällä Norjassa kyllä kaikki pikkuisen kalliimpaa kuin Suomessa; bensa, ruoka jne. Tässä muutamia kuvia Norjan puolelta. Ylitimme varmankin kolme toistaan korkeampia siltoja.
Tähän on nyt päästy. Kilsoja on takana 1780 km. Lofoteilla ollaan Stokmarknesissa. Hotelli on nimeltään Vesterålen Kysthotell. Tämä on kivan oloinen paikka. Nyt me puuhastalemme syömään menoa. Huomenna tarina taas jatkuu ja matka jatkuu kohti Lofottien eteläkärkeä. Siellä meillä on jonkun sorttinen mökki odottelemassa! Ja keittiö myös. Mikellä kalavehkeet mukana, joten syömme jotain tosihyvää merestä saatua huomenna ja kokotaan itse, eiks niin?? Tilaukseen tonnikalaa ja katkarapuja:)
Päivitän tähän loppuun vielä syömisemme, koska sehän on meille tärkeää. Minä söin uer fiskiä, joka norjalainen kalaherkku. Englanniksi käännettynä Red fish. Maisui turskalle, oli vaalea ja rasvatonta. Mikke söi samaa. Oli hyvää. Ruoka yhteensä maksoi melkein saman verran kuin pullo valkkaria:)
Wales-Portugali ei mennyt ihan niin kuin me oltais haluttu:)
